Miten pystytään arvioimaan yhdessä ja samassa kuvassa sitä miten kunta tai alue onnistuu kuntalaisten perustarpeiden ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttämisessä (mm. kestävän kehityksen mittarit SDG:t + kunnan omat tavoitteet) sekä toisaalla isommassa kuvassa olevien planetaaristen haasteiden kanssa (mm. hiilineutraali kaupunki)?
Kate Raworth on brittiläinen taloustieteilijä, joka kehitti donitsitalousmallin. Hän haastaa perinteistä jatkuvan kehityksen lineaarista mallia sekä bruttokansantuote-mittarin käyttöä kehityksen kuvaamisessa ja tarjoaa toisenlaista ajattelua. Hänen mukaansa kuntien, kaupunkien ja alueiden tulisi pyrkiä ns. donitsin turvalliselle vyöhykkeelle, joka kehkeytyy kuvassa keskellä olevan rinkulan eli ns. donitsin alueelle. Kaikki siitä alle tai yli menevä on kestävälle kehitykselle haitallista sekä sosiaalisesti että ekologisesti.
Donitsimalli pystytään skaalaamaan myös suomalaisiin kuntiin, kaupunkeihin ja alueiden tarpeisiin rakentamalla ikään kuin selfien sen hetkisestä tilanteesta. Donitsimallista on jo kokemuksia kaupungeissa, kuten Amsterdam ja Lontoo. Myös valtiotasolla donitseja on toteutettu. Olen seurannut ilolla miten Pirkanmaa on ottanut kehitysaskelia donitsin suuntaan.
Integral City verkostossa on puhuttu donitsimallista jo pitkään. Olen halunnut ymmärtää sitä paremmin. Tämän kesän ajan saan olla Kate Raworthin opissa joka keskiviikko ilta ja oppia lisää.
Malliin kuuluu paljon indikaattoreita ja mittareita sekä tietenkin mittaamisen haastetta. On kuitenkin selvää, että kunnat, kaupungit ja alueet tarvitsevat uudenlaisia tapoja nähdä missä ihmisten hyvinvoinnissa ja planeetan kestävyydessä mennään.
Donitsi tarjoaa hyvän selfien sekä näkemystä nykytilasta ja suunnasta. Kuntaselfie sopii myös valtuustokauden alkuun avaamaan kunnan tilannetta ja asettamaan tavoitteita ihan uudella tavalla perinteisten kuntastrategioiden rinnalle. Mutta siitä sitten lisää toisella kerralla.
Taina 18.6.2021
Taina Ketola 