Johtamisessa ja opetustyössä on paljon yhteisiä nimittäjiä. Molemmissa on ymmärrettävä ryhmädynamiikkaa ja osattava lukea ryhmän muodostumista ja millaisia erilaisia kehitysvaiheita ryhmällä on.
Aloitetaan ryhmän tunnusmerkeistä. Niitä on rajat, tarkoitus, koko, säännöt, vuorovaikutus, työnjako, roolit ja johtajuus. Ihmisjoukko muotoutuu ryhmäksi, kun sen jäsenillä on jotakuinkin yhteinen tavoite, jonkin verrran keskinäistä vuorovaikutusta ja käsitys siitä ketä ryhmään kuuluu. Yleensä ihmiset tietävät mihin ryhmään kuuluvat ja ketä muita siihen luetaan kuuluvaksi. Tyypillisiä ryhmiä ovat luokka, projektiryhmä, työyhteisö tai urheilujoukkue. Työelämä etenkin koostuu monenlaisista ryhmistä. Ryhmän jäsenet myös merkitsevät toisilleen jotain. Eli, jos kaikille on yhdentekevää ketä ryhmässä on ei voida ajatella kyseessä olevan kovin tiivis ryhmä.
Mikä on tiimin ja ryhmän ero? Tiimistä voisi sanoa, että tiimillä on omaehtoinen yhteisvastuullinen sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen. Ryhmä saattaa olla porukka henkilöitä, joilla ei ole yhteiseen tavoiteeseen tai toisiin jäseniin olla samalla tavoin sitouduttu kuin tiimissä. Tämä tiiviimpi yhteinen tavoite erottaa tiimin ryhmästä. Eli jäsenten sitoutuminen tavoitteeseen on tiimillä korkeampi kuin ryhmällä.
Wilfred Bion on ehkä tunnetuin ryhmäteoreetikko. Bionin mielestä aikuinen suojautuu ahdistukselta samanlaisilla psykologisilla puolustusmekanismeilla kuin lapsi ja ryhmän jäsenet välittävät toisilleen jotain omasta ahdistuksesta ja asenteista. Sen seurauksena syntyy ryhmään yhtenäinen tunnelma ja asennoitumistapa. Tämä näkyy esim. työyhteisöissä yhteisen huumorin viljelemisenä ja joskus ryhmässä ”taantuu” ja siitä kai sanonta ryhmässä tyhmyys tiivistyy.
Bionin on luokitellyt erilaisia ryhmä seuraavasti:
- Riippuva ryhmä – kaikki tulee ohjaajalta, tukeudutaan tai kielletään ohjaaja tyystin.
- Taistelu -ja pakoryhmä – käyttäydytään kuin vihollinen uhkaisi
- Parinmuodostusryhmä – romantiikkaa ja flirttailua. Ilmenee, kun ryhmästä tuntuu toivottomalta suoritua sille annetusta tehtävästä. Kiinnostus suuntautuu nykyhetkestä tulevaisuuteen.
- Yhtenäisyysryhmä – ryhmä uskoo kykenevänsä mihin tahansa. Kohtuuttomat tavoitteet ja yliarviointia. Sitten syyttelyä ja masennusta.
Ryhmädynamiikasta minua on eniten opettanut Bruce Tucmanin (1965) ryhmän kehitysvaiheet. Olen itse ollut mukana monissa erilaissa projekteissa ja ryhmissä ja pystyn tunnistamaan nämä vaiheet hyvin selvästi.
Muodostusvaihe – Kuohuntavaihe – Sopimisvaihe – Hyvin toimiva ryhmä – Ryhmän lopettaminen.
Jokaisen ryhmän vaiheet ovat ainutkertaisia mutta joitakin ryhmän kehitysvaiheita selkeästi olemassa.
Alkava ryhmä vaihe ½ – yksilöt tulevat, vaiheesta päästään eteenpäin, kun jäsenet haluavat vapaaehtoisesti olla ryhmän jäseniä ja psykologisesti ei ole ristiriitoja
Alku, vaihe 1 – jännitetään ja pohditaan omaa asemaa ryhmässä. Odotetaan mahdollista auktoriteetti. Kaikki on “vieraskoreita” toisiaan kohtaan.
Rakentuva ryhmä – keskinäinen vuorovaikutus on lisääntynyt. Ärtymystä voidaan tuntea ryhmän vetäjää kohtaan, koska odotukset häntä kohtaan on ylimitoitettu. Ryhmädynamiikka on turvallisuusmatematiikkaa. Ihminen tutustuu yhteen ihmiseen kerrallaan. Rajat tulee selväksi, ketkä kuuluvat “meihin”.
Vaihe 2 – otetaan etäisyyttä.Syntipukkia saatetaan etsiä, kun homma ei toimi.
Tiivis ryhmä vaihe 3 – Ryhmien välinen kilpailu alkaa hälvetä. Lämmin tunnelma. Ulkopuolisia ryhmä saattaa ärsyttää. Ryhmän yhtenäisyys koetaan tärkeäksi.
Luova ryhmä eli TIIMI vaihe 4 – Turvallisuus on lisääntynyt niin paljon, että erilaisuus ja erimielisyys voidaan hyväksyä osaksi ryhmän elämää. Vaihe 4B sisäpiiri/ulkopiiri.
Kiinnostavaa ryhmissä on se, että se on koko ajan muotoutumassa. Jo yhdenkin jäsenen tulo ryhmään tai yhden jäsenen siirtyminen pois ryhmästä muokkaa ryhmää ja suistaa ryhmän raiteiltaan hakemaan uutta dynamiikkaa.
Ryhmäajattelu (groupthinking) kehitti psykologi Irving Janis 1970-luvulla. Ryhmäajattelu syntyy, kun tiivis ryhmä joutuu tekemään tärkeitä päätöksiä. Silloin jäsenet muokkaavat mielipiteitään edustamaan kantaa, jonka he olettavat olevan ryhmän yleisen mielipiteen. Seurauksena voi olla huonoja päätöksiä! John Kennedyn johtoryhmän työskentely Sikojenlahden maihinnousun kriisitilanteessa päätökset olivat kehnoja juuri ryhmäajattelun vuoksi. Estääkseen tämän ryhmässä yhden pitäisi olla “paholaisen asianajajan” roolissa. Tehtävänä esittää vastaväitteitä mahdollisia päätöksiä vastaan.
Parhaat omat muistot työelämästä ovat olleet sellaisia, joissa työporukalla on ollut hyvä tiimihenki ja sitä kautta tekemisen meninki, vaikka tehtävät ovat saattaneet olla joskus norsun kokoisia ja hyvinkin abstrakteja. Myös se, miten tiimissä on kasvatettu osaamista ja yhdessä on saavutettu saavuttamattomia.
Taina 25.10.2021
Taina Ketola 