Palveluita tutkitaan tieteen parissa monessa eri tieteenalassa. Erityisesti palveluita tutkivaksi tieteenalaksi on muodostunut palvelutiede. Palvelutieteen muotoutumista puoltaa se, että palveluyhteiskunta on todellisuutta. Kun todellisuutta tutkitaan voidaan löytää lainalaisuuksia ja muodostaa yhteisesti ymmärrettyjä käsitteitä.
Palvelutiede on yritys luoda erilaisista teoreettisista säikeistä kokonaiskuva palveluiden ja niistä vastaavien organisaatioiden keskeisemmästä dynamiikasta ja vapauttaa palvelut eri tieteiden omista näkökulmista ja painopisteistä. – Risto Harisalo
Tieteen tunnusmerkkejä on mm. objektiivisuus, kriittisyys, toistettavuus, mitattavuus sekä avoimuus. Tiede on itseään korjaava prosessi. Tieteen tunnusmerkkinä on myös auktoriteeteistä riippumattomuus. Tieteen tunnusmerkit ovat moniselitteisiä ja tieteenfilosofiset pohdinnat esimerkiksi siitä voiko tiede koskaan olla absoluuttisesti objektiivista kuuluu keskusteluihin.
Palvelutieteen tehtävinä voidaan nähdä asiakkaan ja palvelun välisen vuorovaikutussuhteen ymmärtämistä, palveluiden merkityksen potentiaalin ymmärtäminen yhteiskunnan oloja muokkaavana tekijänä sekä palveluiden vaikutuksen tutkimista organisaatioiden todellisuuksissa.
Tutkimusten kautta ymmärretään paremmin miten palveluiden ja fyysisten tuotteiden välillä on olennaisia eroja. Palveluita ei kannata rinnastaa fyysisiin tuotteisiin eikä palvelutuotannon organisointia pidä analysoida teollisen tuotannon logiikoilla, koska palveluissa on kyse toisenlaisesta todellisuudesta.
Taina Ketola 