Kun aloitin hallintojohtajana käynnistin saman tien omassa kunnassa esihenkilöiden sparraustilaisuudet. Kutsuin esihenkilöt koolle ja juteltiin siitä mitä kenelläkin on meneillään ja miten voisin heitä auttaa omassa johtamisen työssä. Sen jälkeen mun työhuoneessa alkoikin tapahtua epävirallisia sparraustuokioita yhdestä sun toisesta asiasta.
Siitä on jo aikaa ja esihenkilöiden koulutukset ovat kehittyneet ja Opetushallituskin on lanseerannut Lähiesimiestyön ammattitutkinnon, jossa keskitytään juuri lähijohtajan rooliin. Tuo tutkinto sopii mielestäni hyvin kuntien ja julkisen sektorin esihenkilöiden ensimmäiseksi johtamiskoulutukseksi.
Kuntien kanssa saan edelleen tehdä töitä ja olen siitä erityisen kiitollinen. Kunnissa on myös aina jotenkin kotoisa olo olla. On myös loistavaa, että kunnat ovat enenevissä määrin alkaneet kouluttaa systemaattisesti esihenkilöitään. Koska juuri esihenkilöt ovat siinä puun ja kuoren välissä, monesti myös suoraan rajapinnassa palveluiden käyttäjiin nähden. Lähiesimiehet ovat julkisen palvelutuotannon arjen supersankareita, ja heidän työhyvinvointiin ja osaamisen kehittämiseen panostaminen vaikuttaa tehokkaasti suoraan asiakasrajapintaan.
Kunnissa on omat lainalaisuudet ja tietynlainen kulttuuri. Heitä ei voi useinkaan kouluttaa kukaan muu kuin sellainen kouluttaja, joka tuntee kunnan arjen ja reunaehdot. Tämän olen saanut kuulla palautteina useita kertoja kunnille koulutusohjelmia tehneenä. Kunnan työntekijät ovat hyvin tarkkoja tästä ja sen suhteen myös vaativia. Koulutusten suunnittelussa kuntapuolelle tämä kannattaa aina muistaa.
Työpöydällä on parhaillaan myös kunnille suunnattuja koulutusohjelmia. Niistä sitten myöhemmin lisää.
Taina
Kuva: Jukka Katajamäki/Sedu
Taina Ketola 