Heti ihan alkuun, että en ole millään tavoin fysiikan tai urheilutieteen asiantuntija mutta valmentavan johtamisen materiaaleista löytyi johtajan superkompensaatio – termi, joka on hyvin kiinnostava näinä aikoina, kun puhutaan kuinka johtajat ja suurinpiirtein kaikki työpaikoilla palavat loppuun jossain työuran vaiheilla ja kuinka työkyvyttömyystilastoissa uupuneiden määrät vain kasvavat.
Startuppien ja yrittäjien tarinoissa usein kuulee myös tilanteista, joissa perustajat ja tiimit tekevät töitä niin paljon ja lujaa, että sellaisen työrupeaman jälkeen ei enää pystynyt kuin tuijottamaan seinää. Ajatuskaan ei enää liikkunut ja aivot ikäänkuin leikkasi kiinni. Ei tapahtunut superkompensaatiota vaan totaalinen aivojen revähtäminen ja oltiin kaukana kisakunnosta.
Ihmisen ja robotin erottaa ainakin vielä siitä, että robotti jaksaa tehdä työtä vuorotta eikä superkompensaatiolla saada robottiin sen kummemmin tehoja, paitsi että senkin moottori varmaan leikkaa jossain vaiheessa kiinni, jos kierroksia lisätään liikaa. Ihminen taas tarvitsee palautumista. Palautumisen aikana nukutaan, huuhdellaan aivot ja rentoutetaan kroppa eli järjestellään koetut kokemukset, jotta päästään taas seuraaviin suorituksiin ja vielä parempiin kuin ennen. Robotti kun tekevät vain sen mitä siihen on ohjelmoitu.
Superkompensaatio tarkoittaa urheilutieteen teoriassa ylikorjaantumista eli (raskaiden)treenien välissä tapahtuvaa kehitystä ja kunnon kasvamista. Kuntoreenin jälkeen on luonnollista, että tarvitaan palautumista ja hyvää ruokaa. Tämän superkompensaation tulisi olla myös johtamisessa ja työelämässä päivän selvä asia. Työelämässä ja johtajan tehtävissä voimme olla välillä kovissakin tilanteissa eikä se ole mitenkään hengenvaarallista, mutta tarvitsemme välillä lepoa ja palautumista, jotta pääsemme tekemään vieläkin isompia, tärkeämpiä ja upeampia asioita tulevaisuudessa. Tämä näyttää unohtuneen nykypäivän työelämän tarinoissa kokonaan.
Johtajille kerron koulutuksissa superkompensaatiosta, koska sen ymmärtäminen helpottaa. Useat johtajat ovat nykyään häpeissään ylisuorittamisen ja stressin tilastaan ja jaksamisen äärirajoista. Kun kerron, että äärirajoilla oleminen ei ole vaarallista, kunhan muistaa palautua ja antaa myös itselleen luvan siihen. Palautua voi monella eri tavalla. Joskus riittää vähemmän, vaikka vain minuutin meditaatio, kun taas joskus tarvitaan kokonainen vuosi. Riippuen siitä kuinka kovissa paikoissa on ollut ja kuinka pitkän aikaa. Sanotaan myös, että stressistä palautuminen kestää tuplasti sen ajan mitä sitä on kestänyt. Superkompensaation osalta ajallista ulottuvuutta en ole tiedä mutta jotain samanlaista tarinaa se varmasti kertoo.
Taina
Taina Ketola 