Kuntaselfie ja donitsiajattelu

Miten pystytään arvioimaan yhdessä ja samassa kuvassa sitä miten kunta tai alue onnistuu kuntalaisten perustarpeiden ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttämisessä (mm. kestävän kehityksen mittarit SDG:t + kunnan omat tavoitteet) sekä toisaalla isommassa kuvassa olevien planetaaristen haasteiden kanssa (mm. hiilineutraali kaupunki)?

Kate Raworth on brittiläinen taloustieteilijä, joka kehitti donitsitalousmallin. Hän haastaa perinteistä jatkuvan kehityksen lineaarista mallia sekä bruttokansantuote-mittarin käyttöä kehityksen kuvaamisessa ja tarjoaa toisenlaista ajattelua. Hänen mukaansa kuntien, kaupunkien ja alueiden tulisi pyrkiä ns. donitsin turvalliselle vyöhykkeelle, joka kehkeytyy kuvassa keskellä olevan rinkulan eli ns. donitsin alueelle. Kaikki siitä alle tai yli menevä on kestävälle kehitykselle haitallista sekä sosiaalisesti että ekologisesti.

Donitsimalli pystytään skaalaamaan myös suomalaisiin kuntiin, kaupunkeihin ja alueiden tarpeisiin rakentamalla ikään kuin selfien sen hetkisestä tilanteesta. Donitsimallista on jo kokemuksia kaupungeissa, kuten Amsterdam ja Lontoo. Myös valtiotasolla donitseja on toteutettu. Olen seurannut ilolla miten Pirkanmaa on ottanut kehitysaskelia donitsin suuntaan.

Integral City verkostossa on puhuttu donitsimallista jo pitkään. Olen halunnut ymmärtää sitä paremmin. Tämän kesän ajan saan olla Kate Raworthin opissa joka keskiviikko ilta ja oppia lisää.

Malliin kuuluu paljon indikaattoreita ja mittareita sekä tietenkin mittaamisen haastetta. On kuitenkin selvää, että kunnat, kaupungit ja alueet tarvitsevat uudenlaisia tapoja nähdä missä ihmisten hyvinvoinnissa ja planeetan kestävyydessä mennään.

Donitsi tarjoaa hyvän selfien sekä näkemystä nykytilasta ja suunnasta. Kuntaselfie sopii myös valtuustokauden alkuun avaamaan kunnan tilannetta ja asettamaan tavoitteita ihan uudella tavalla perinteisten kuntastrategioiden rinnalle. Mutta siitä sitten lisää toisella kerralla.

Taina 18.6.2021

Opehommissa

Halusin tehdä alueellisen innovaatioekosysteemin kehittämisvuosien jälkeen jotain konkreettista. Olla tekemisissä suoraan siellä missä tapahtuu eli organisaatioiden johdon ja esimiesten parissa. Kohta kaksi vuotta on vierähtänyt opehommissa johtamisen lehtorin tehtävissä Koulutuskeskus Salpauksessa.

Opettajan pätevyyden hankin Helsingin yliopiston vuosien aikana. Mutta sen jälkeen en ole toiminut opettajan tehtävissä. Tosin opettajan työmenetelmiä ja pedagogista silmää hyödynsin aina ja kaikessa missä se oli konsultin ja kehittämispäällikön tehtävissä mahdollista. Myös oma identiteetti opettajana ja kouluttajana ei ollut vielä mitenkään vahva, joten hakeutumisessa lehtorin tehtäviin oli myös tavoite vahvistaa sitä osaamista.

Olin lehtorin hommissa tokaa viikkoa, kun pääsin jo kouluttamaan koko päivän kestävää Esimiehen työlainsäädännön koulutuspäivää. Pikkuisen hirvitti, kun luokkaan vain tuli koko ajan lisää väkeä ja lopulta paikalla oli runsaat 30 opiskelijaa. Selvisin päivästä, mutta en muista siitä paljon mitään muutakuin sen, että se oli kivaa.

Tuon päivän jälkeen on koulutuspäiviä tullut mennyt eri johtamisen teemoista: työyhteisön kehittämisestä, tuotteistamisesta, henkilöstön johtamisesta, laatujohtamisesta, toiminnan suunnittelusta, projektijohtamisesta ja monesta muusta.

Vaikka opettamisesta ja kouluttamisesta on tullut jokapäivästä arkea, tuntuu se aina yhtä kutkuttavalta, jossa adrenaliinitasot nousee ja keskittyminen läsnäoloon kasvaa.

Ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen opettajalla opiskelijat ovat työssäolevia aikuisia. He haluavat saada koulutuspäivästä irti mahdollisimman paljon. Pelkkä kevyt tarinointi ei riitä vaan kouluttautumaan on tultu kasvattamaan osaamista ja lisäämään tietoa. Osalle koulutuspäivä voi olla breikki työpaikan arjesta, jolloin koulutuksen pitää olla myös virkistävää.

Lehtorin hommiin kuuluu myös kouluttamisen lisäksi opiskelijoiden tutkintoihin liittyviä tehtäviä mutta niistä seuraavalla kerralla.

Taina

Castle of Brotherhood

Lex Raatikaisen asetus antoi vuonna 1949 rintamamiehille mahdollisuuden vaihtaa maansaantioikeutensa kerrostalon asunto-osakkeeseen. Veljeslinna valmistui Pyynikintorin kulmille olympiavuonna 1952 juuri tähän tarkoitukseen. Veljeslinna sijaitsee Tampereella Sotkankadun bulevardin päässä ja on osa Amuria.

Kun muutimme tähän taloon luki yhtiöjärjestyksessä vielä ns ulkomaalaispykälä, jonka mukaan yhtiön osakkeita ei saanut luovuttaa ulkomaalaisille. Nyttemmin tämä pykälä on jo muutettu ja yhtiöjärjestys uusittu. Ja taisi se olla lainsäädäntökin missä se ensin kumottiin jo aikoja sitten. Olin mukana taloyhtiön hallituksessa, kun tämä muutos käynnistettiin ja tehtiin. Keskustelut talosta ja sen historiasta siinä kohtaa olikin mielenkiintoista kuultavaa.

Taloyhtiön hallitukseen ajauduin eräässä yhtiökokouksessa vähän puolivahingossa. Ajatuksenani silloin oli, että voisin tehdä jotain oman lähiyhteisön hyväksi. Vuodet taloyhtiön hallituksessa ovat opettaneet sekä Veljeslinnasta että hallitustyöstä. Nyt ajattelin jättää hallitustehtävät (ainakin hetkeksi) ja keskittyä vapaa-ajalla johonkin muuhun.

Seuraavaksi voisin keskittyä vaikka Veljeslinnan naapuriapuryhmään enemmän. Korona-ajan alussa pistettiin yläkerran naapurin kanssa pystyyn matalankynnyksen naapuriapu whatsupp-ryhmä. Ryhmän avulla on lainailtu mm kakkuvuokia, valitettu roskikista tai käyty naapurintädille kaupassa.

Asuminen vanhassa kerrostalossa on mielenkiintoista. Talossa asuu kolmessa rapussa ja kuudessa kerroksessa asukkaita ja ainakin yksi yli 100 vuotias, joka on myös talon alkuperäisia asukkaita. Talon on suunnitellut arkkitehti Jaakko Tähtinen. Sama arkkitehti on suunnitellut myös Hakametsän jäähallin. Vuokralaisia talossa asuu paljon ja se tietää usein kuunvaihteen muuttoautoja ja täysiä roskiksia. Talossa asuu myös paljon koiria. Tunnen ainakin Sissin ja ranskanbuldoggi Pablon. Hän on aivan hurmaava ja ainakun nähdään ei saada katseita irti toisistamme.

Veljeslinnan menosta kertoo paljon myös se, että viime kesänä yksi talon asukas unohti kassinsa pihaan ja löysi sen samasta paikasta koskemattomana neljän päivän kuluttua. Mitä nyt vähän kastuneena. Korona-aikana eräs ukki sai 94 vee onnittelut pihan asfalttiin piirroksena.

Kuten kaikissa yhteisöissä, myös tässä on välillä kaikenlaista eripuraa ja erimielisyyttä. On kärkkäitä persoonia, sattumuksia ja suuttumuksia sekä väärinkäsityksiä. Kaikista näistä huolimatta ja ehkä juuri niiden takia tästä taloyhtiöstä on tullut minulle erityinen yhteisö.

Kohta Veljeslinnan edestä alkaa kulkea ratikka ja talo astuu uuteen aikakauteen, jota sitä rakentaessa ei varmaan voinut arvata.

Taina

Startup Research Network

Yhteisöissä on voima. Yksin tekeminen on pitemmän päälle puuduttavaa. Aloitettiin pitämään ensin Tampereella pienimuotoisia tapaamisia niiden kesken, jotka jollain tavalla ovat tekemässä tieteellistä tutkimusta, joka jollain tavalla on startuppeihin liittyvä. Juteltiin aina jonkun tutkimuksesta ja siitä missä sillä hetkellä mennään. Kaikki osallistujat olivat silloin Tampereen yliopistosta ja nimeksi ryhmä sai Tunarit. Tapaamiset olivat avoimia ja sparraavia ja joka kerta jäi itselle erittäin energinen fiilis yksin aiheen pyörittelyn sijaan.

Itsellä kiinnostus startuppeihin tulee julkisten palveluiden tutkimuksen kautta ja tutkin sitä miten julkinen sektori (lähinnä kaupungit, valtio ja alueet) ovat mukana eri rooleissa tukemassa paikallisia startup ekosysteemejä. Mutta nyt en kirjoita siitä vaan tästä epävirallisesta tutkijayhteisöstä.

Minulta kysyttiin haluaisinko lähteä Startup-säätiön kanssa fasilitoimaan startup-tutkijoiden yhteisöä / verkostoa. Sanoin kyllä, koska uskon siihen, että kun yhdessä tehdään ja verkostoidutaan kansallisesti (ja kansainvälisestikin), pääsemme jakamaan tietoa ja samalla myös saamme tietoa. Minulla on myös unelma siitä, että tämän verkoston kautta saadaan lisää korkeatasoista startup-tutkimusta sekä kansallisesti että globaalisti. Ilmiö on kiinnostava ja muokannut innovaatioekosysteemiä uuteen uskoon, joten tutkittavaa riittää.

Tällä hetkellä verkostossa on tutkijoita kandeista post doc -tutkijoihin. Jengiä on mukana korkeakouluista kuten Aallosta, LUTista, LABista, Laureasta ja Tampereen yliopistosta. Eli ihan mukava kattaus.

Startup-säätiön sivuilla julkaistaan tapaamisajat sekä yhteisön pelisäännöt. Tapaamisissa kieli on englanti. LinkedInissä on ryhmä, joka kasvaa koko ajan. Yhteisöissä on siis voimaa ja kiinnostusta. Yksi verkoston hyödystä on se, että teemme tapaamiset pro bono-periaatteella omasta innostuksesta ja kiinnostuksesta. Suunnittelemme tapaamiset yhdessä ja rakennamme tapaamme toimia.

Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan yhteisön toimintaan. Ilmoittaudu tapaamiseen Startup-säätiön sivujen kautta: https://startup-saatio.fi/research/ tai etsi linkkarista Startup Research Network ja tule mukaan.

Taina

Kaupunkikehittäminen ja avoimet innovaatioalustat

Toimin vuosina 2015-2018 Tampereen 6Aika-hankkeessa avointen innovaatioalustojen projektin projektipäällikkönä. Tehtävänäni oli koordinoida Tampereen avointen innovaatioalustojen kehitystyötä. Se tarkoitti eri osahankkeiden yhteistyötä. 

Oma kehitystyöni hankkeen aikana liittyi innovaatioalustojen johtamiseen. Kehitimme Tampereen yliopiston kanssa yhteistyössä työkaluja kaupunkien innovaatioalustoille ja niiden johtamiseen. Hankkeen aikana syntyi innovaatioalustoille maturiteetti arviointiasteikko ja viestinnän kanvakset. 

Avoimet innovaatioalustat -projektin tulokset ja eri tapahtumien materiaalit on tallennettu avoimetinnovaatioalustat- sivustolle. Avasin projektille omat wordpress-sivut heti projektin alussa, jotta kaikki materiaali ja aineisto saataisiin avoimesti kaikkien kiinnostuneiden saataville. Edelleenkin siellä riittää kävijöitä ja aineistoista kiinnostuneita.

https://avoimetinnovaatioalustat.wordpress.com

Sivustolta löytyy kaupunkikehittäjille kaksi käsikirjaa, joihin on koottu innovaatioalustoille johtamisen työkaluja. Ensimmäinen käsikirja on käännetty myös englanniksi.

https://avoimetinnovaatioalustat.wordpress.com/avoimen-innovaatioalustan-johtamisen-tyokaluja/

Taina Ketola

Terveen ja dynaamisen ekosysteemin tunnusmerkit

Mistä tunnistaa terveen ekosysteemin? Tai millainen ekosysteemi on dynaaminen? Kovasti nyt Suomessa rakennetaan ja puhutaan ekosysteemeistä. Olemme selkeästi kypsyneet systeemiajattelussa lineaarisista tiekartoista seuraavaan vaiheeseen eli systeemien maailmaan.

Mistä tunnistaa terveen ekosysteemin?

– eläväinen ja avoin kultuuri

– ekosysteemissä on osaajia ja tietotaitoa

– ympäristönä se on kannustava ja toimiva

– ajattelumalli on kansainvälinen

– ekosysteemin toimijoita koskeva sääntely on kannustavaa

– ekosysteemissä on resursseja toimia

– kapinamieltä

– toimivat markkinat

– viestintätaitoa

Kysymyksiä terveen ja dynaamisen ekosysteemin rakentajille:

– Missä ekosysteemi menee tällä hetkellä ja mitä siellä on menossa?

– Ketkä tekevät asioita ja miksi?

– Missä ja milloin asiat tapahtuvat?

– Miten ekosysteemiin pääsee osallistumaan ja kiinnittymään?

Näitä kaikkea ja muuta ekosysteemien rakentamiseen liittyvää löydät Julkinen sektori startup-ekosysteemissä julkaisusta, jonka voit ladata tuolta: https://lnkd.in/gd9kAM3

Kuva: Wille Nyyssönen

Julkinen sektori startup-ekosysteemissä

Kevään 2019 kirjoitin ja kokosin kaupungeille ja alueille pelikirjaa siitä, miten olla osa startup-ekosysteemiä strategisesti. Kuvasin erilaisia ekosysteemin rooleja, startup-ekosysteemin kehitysvaiheita sekä erilaisia systeemien mallinnusesimerkkejä ekosysteemeistä kaupunkien tiedolla johtamisen tueksi sekä ekosysteemin viestintään.

Julkaisun tarkoituksena on palvella suomalaisten kaupunkien ja alueiden elinvoimaa tarjoamalla pelikirjaa paikallisten startup-ekosysteemien kehittämiseen. Mikäli siitä on edes pientä apua tähän haasteeseen, sen tekeminen on kannattanut.

Alueet ja kaupungit kilpailevat globaalisti osaajista ja yrityksistä. Innovatiiviset, yhteisölliset ja ilmapiiriltään avoimet kaupungit vetävät puoleensa ja niihin myös halutaan jäädä rakentamaan tulevaisuutta. Se miten kaupunki ja alue rakentaa kulttuuria ja yhteisönsä tarinaa korporaatioiden, yhdistysten, osaajien ja julkisen sektorin toimijoiden välillä ratkaisee elinvoimaisen startup- ja kasvuyritysten ekosysteemin menestyksen.

Tähän mennessä sitä on jaettu painettuna versiona lähes 100 ja digitaalisesti sen jakelu on aloitettu elokuun alusta. Julkaisusta löydät tarinoita, systeemikuvia ja konsepteja julkisen sektorin ja startup-ekosysteemin kehittämiseen ja yhteistyöhön.

Transformaatio ja kaupunkikehittäminen

Sanonta siitä, että kun katselee asioita välillä vähän kauempaa näkee paremmin pätee todella. Osallistuin keväällä 2018 kansainväliseen Integral cities -konferenssiin Skotlannissa. Tapasin siellä useita kansainvälisiä kaupunkikehittäjiä, joiden puheissa toistui useasti sana transformaatio. Aloin pohtia miten meillä transformaatiota käsitellään käsitteenä ja huomasin, ettei meillä ole sille käytössä suomenkielistä vastinesanaa.

Meillä on sanat muutokselle ja siirtymiselle. Transformaatiossa on kyse monista yhtäaikaisista tapahtumista, jotka muuttavat tunnettuja systeemejämme ja muokkaavat niitä uuteen muotoon. Se tarkoittaa myös yhtäaikaisia paradigmojen muutoksia globaalisti. Transformaatiota luonnehditaan, että se on peruuttamaton, usealla eri taholla tapahtuva muutos, jossa vaikutukset ovat läpileikkaavia vaikuttaen siten kaikkeen mitä näemme ja koemme.

Johtamistutkijat sanovat, että muutos ja sen johtaminen ovat eri asia kuin transformaatio ja sen johtaminen. Transformaation johtaminen on todettu hyvin haastavaksi esim. organisaatioissa, koska sen myötä organisaatioiden on keksittävä itsensä uudelleen. Transformaatiota voisi luonnehtia myös siirtymistä toukasta perhoseksi. Se biologian tunnilta tuttu metamorfosis. Metamorfoosi tarkoittaa täydellistä muodonmuutosta.

Kansainvälisten kaupunkikehittäjien kysymys minulle oli toistuvasti, että miten Suomessa tehdään transformaatiota. Rehellisesti vastasin, ettei meillä ole tämä käsite vallitsevasti käytössä vaan suomalaiseen tapaan me teemme asioita, jotka myöhemmin toteamme olevan transformaatiotyötä. Samassa välähti, että 6aika -strategia voisi olla kaupunkien transformaatiotyötä, vaikkemme siitä sitä käsitettä käytä, ainakaan vielä.

6Aika sisältää paljon uusia paradigmoja muun muassa alustoista, avoimuudesta, digitalisaatiosta, kaupunkilaisten vahvasta osallisuudesta sekä kaupunkien uudesta tavasta olla olemassa. Nämä vain pieniä esimerkkejä. Olemme siis 6aikalaiset tehneet oikeaa asiaa kansainvälisestäkin näkökulmasta vaikka joskus tekemisemme projekteissa tuntuu pieniltä ja merkityksettömiltä. Sanotaanhan niinkin, että kun jossain päin maailmaa perhonen lepattaa siipiään voi sillä olla iso vaikutus toisella puolella maailmaa.