Viehättävä kompleksisuus.

Onko kompleksisuus pahasta? Kun asiat tuntuvat menevän kompeksiseen suuntaan ja monimutkaisuus alkaa vallata tilaa tulee helposti tarve yksinkertaistaa ja tuhota kompleksisuutta, vaikka yksinkertaisuuden takana on usein hyvin kompleksinen kokonaisuus. Mutta, mitä jos ajattelisimme pidemmän aikaa ja tutkisimme kompleksiseksi väitettyä kohdetta? Asioita on yhtäaikaa niin paljon vireillä, että kompeksisuuden harha tulee väistämättä mieleen.

Vuosia sitten luin enemmänkin Cksikszentmihalyin ajatuksia. Asioita, jotka liittyy omaan tutkimusprosessiini. Hän kirjoittaa meemeistä, entropiasta, integraatiosta, differentaatiosta ja kompleksisuudesta. Ja tietenkin siitä flow´sta. Mutta tässä en flow-asiaa käsittele. Muut asiat kiinnostavat tällä hetkellä.

Tässä pieni lainaus Cksikszentmihalyin kirjasta.

”Taiteilijoiden tavoin myöskään tieteenharjoittajat eivät voi päättää vapaasti, millaisissa projekteissa he työskentelevät. Jokainen nuori tiedemies tai tiedenainen aloittaa uransa tietyssä vaiheessa tieteenalansa ajattelun evoluutiota. Jos hän haluaa, että hänet otetaan vakavasti, ja jos hän haluaa saada työtä, hänen täytyy kohdistaa psyykkinen energiansa muodissa olevaan tutkimukseen ja käyttää uusimpia teorioita. Tieteenharjoittajan ajattelun laajuutta rajoittaa paikka ja aika. Jos hän ei käytä tiedeyhteisön hyväksymiä meemejä, hänen ajatuksiinsa ei todennäköisesti kiinnitetä huomiota, ja ne katoavat…Kyse ei ole siitä, että vakiintunut tiedeyhteisö olisi erityisen lyhytnäköinen tai ahdasmielinen. Kyse on taas kerran siitä, että kun menestyvät meemit valtaavat jonkin ihmisryhmän mielet, todellisuus alkaa oudosti vääristyä. Sitä ei voida estää, mutta tärkeää on, että emme uskottele itsellemme hallitsevamme omaa toimintaamme tai edustavamme absoluuttista totuutta.” (s.180)

Itsekin tunnistan näitä meemejä oman tutkimuskentän sisällä. Meemit vaikuttavat joka puolella toimintaamme myös tiedeyhteisön ohella erilaisissa organisaatioissa ja organisaatiokulttuureissa.

Meemit tarkoittavat kulttuurisen informaation yksikköä, jonka vaikutukset ovat samanlaisia kuin geenit ihmisen biologiassa. Meemi käsitteen esitteli brittiläinen biologi Richard Dawkins. Meemit mimesis (kreikan kielessä) tarkoittaa jäljittelyä. Dawkins osoitti, että kuten geenit siirretään seuraavalle sukupolvelle myös meemit eli kulttuuriset säännöt siirretään sukupolvelta toiselle. Meemin paras määritelmä on mikä tahansa aineesta tai informaatiosta muodostuva pysyvä malli, joka on syntynyt ihmisen tarkoituksellisen toiminnan kautta. (s. 162)

Entropiasta ja negentropia (negatiivinen entropia)

Entropia tarkoittaa epäjärjestystä, sekasortoa, energian tuhlausta, kyvyttömyyttä tehdä työtä ja saavuttaa tavoitteita. Negentropia on sopusointua, ennustettavuutta ja määrätietoista toimintaa, joka johtaa toiveiden täyttymiseen. (s. 40)

Kompleksisuudesta, differentaatiosta ja integraatiosta. Kompleksisuus ymmärretään usein siten, että se on jotenkin negatiivista tai se käsitetään monimutkaisuuden synonyyminä. Olen enemmänkin jo sen puolella, että kompleksisuus on mahdollisuus. Mitä kompleksisempi kokonaisuus sitä mielenkiintoisempi.

Palvelujärjestelmän ja organisaatioiden rakenteiden näkökulmasta  ajatellaan, että ihanteellinen järjestelmä ei ole kompeksinen vaan selkeä ja yksinkertainen. Miten ihanteellinen järjestelmä on organisoitu? Tuleeko järjestelmän olla kompleksinen vai yksinkertaisen selkeä? Uudenlaiset organisaatiorakenteet eivät ole yksinkertaisia vaan ne ovat monitahoisia ja verkostomaisia mutta logiikaltaan yksinkertaisia. Se logiikka vaatii uuden oppimista ja suhtautumista siihen eritavalla organisaatioihin. Taitoa ymmärtää kompleksisia kokonaisuuksia.

Differentaatio kuvaa sitä missä määrin järjestelmä muodostuu osista, jotka eroavat toisista rakenteensa tai toimintansa puolesta. Integraatio kuvaa sitä, missä määrin erilaiset osat viestivät keskenään ja edistävät toistensa tavoitteita. Järjestelmää, joka on muita järjestelmiä differentoituneempi ja integroituneempi, sanotaan muita kompleksisemmaksi. (s. 206) Komleksinen järjestelmä ei ole hämmentävä, koska sen osat ovat orgaanisessa suhteessa toisiinsa, erilaisuudesta huolimatta. (s. 207).

Kompleksisuus siis viehättää ja mitä kompleksisempi juttu sitä kiinnostavampi. Mutta ei se tarkoita, että kaiken pitää olla monimutkaista. Tärkeää on ymmärtää kokonaisuuksia ja tarjoaa selkeitä logiikoita kompleksisten kokonaisuuksien ymmärtämiseksi.

Tampereen startup- ja innovaatioympäristö

Tulin Tampereen innovaatio- ja startuppiskeneen keväällä 2015. Suoraan monikuntaisten kuntarakenneselvitysten prosesseista ja konsulttimaailmasta. Täysin Tampereen ulkopuolisena toimijana. Halusin palavasti tehdä työtä innovaatioiden, uuden liiketoiminnan ja julkisen sektorin hyväksi. Räsäsen Petri Pirkanmaan liitosta luotti minuun ja rekrytoi hommaan. Puhuttiin laajasta transformaatiosta ja kuudennesta aallosta, jotka lyövät laineita digitalisaation ja alustatalouden myötä myös sinne mikä on meillä vakaata ja melko vanhoillista eli julkiseen sektoriin. Juuri siinä halusin ja sain olla mukana. Tulevaisuudentutkijat ovat jo pitkään puhuneet siitä miten kaikki vanha järjestäytyy uudelleen ja muuttaa muotoaan. Se aika on nyt täällä. Emme voi sille enää mitään. Kaikki muotoutuu uudellen. Muutoksesta huolimatta mielestäni kannattaa kuitenkin yrittää kuvata tilanteita ja yrittää hahmottaa kokonaisuuksia edes jotenkin. Muuten seilaa ilman karttaa ja kompassia.

6Aika työt ovat olleet parin viimeisen vuoden aikana kaupunkien valmistautumista transformaatioon eli muutokseen. Sitä työtä olen todella saanut tehdä Pirkanmaan liiton osatoteutuksessa kaupunkien apuna. Aluksi rakennettiin käsitettä yhdessä yliopiston väen kanssa ja innovaatioalustojen kanssa. Sitten rakennettiin avoimen innovaatioalustojen arviointimalli, jota myös alustan profiloinniksi kutsutaan. Näiden tekeminen oli helppoa, koska aikaisemmissa konsulttitöissä piti tällaisia prosesseja ja kehikkoja rakentaa nopeasti. Tiimimme on jatkojalostanut alustan profilointimallia ja meillä alkaa olla melko hyvä käsitys mistä avoimessa innovaatioalustassa on kyse.

Olin ollut vuoden Tampereen skenessä, kun aloin jäsentämään yhteen kuvaan Tampereen innovaatio- ja startup-skenen kuvausta. Bongasin Etelä-Korean mallin heidän startup-skenestä ja mallinsin siihen muottiin Tampereen skeneä. Tapasin yhdessä ja erikseen Tampereen innovaatioalustoja ja sitä kautta rakentui luontevat roolit eri toimijoille. Ekosysteemikuva on kuin valokuva sen hetken toimijoista. Ekosysteemi muuttuu kokoajan ja nyt menossa on versio 1.7. Olen varma, että se muuttuu vieläkin edelleen. Samanlaiset mallinnukset kuutoskaupunkien ekosysteemeistä on tehty.

Mikä se ekosysteemi sitten on ja mikä on innovaatioalustojen rooli niissä? Oman käsitykseni mukaan innovaatioalustat ovat ekosysteemin pumppuja, jotka yhdistää toimijoita ja vie innovaatioita aina hitusen eteenpäin verkostovaikutuksen avulla. Se mitä tapahtuu tämän ekosysteemikehityksen jälkeen on vielä arvoitus. Ehkä pitäisi lukea kaaosteoriaa ja sieltä etsiä vastauksia ja mahdollisia seuraavien vaiheiden skenaarioita.

Tuon linkin takaa löytyy meidän avointen innovaatioalustojen tiimin työtä vuodesta 2015. Plättäri-Taina kiittää ja kumartaa.

https://avoimetinnovaatioalustat.wordpress.com/

Innovaatioalustat ja julkiset organisaatiot

Reijon kanssa Oulussa tutkittiin ”potilasta” 2016.

Mitä sä oikein teet työksesi? Jotain alustajuttua vai? ”Se on taas joku -ismi, joka vuoden päästä vaihtuu toiseen ismiin”. Juu näitä kommentteja kuulee omasta työstä kertoessa usein. Työ jota teen, ei vielä kovin kosketa tavallista julkisten palveluiden käyttäjäkansaa mutta hartaasti toivoisin, että jossain vaiheessa alustatalous saavuttaa myös julkiset palvelut. Apuna ja työntävänä voimana siihen on digitalisaatio ja rakennemuutokset.

Valtioneuvoston kanslia julkaisi alustahommista selvitysraportin Onko Suomi jäämässä alustatalouden junasta? Selvitys kertoo tilannekuvaa siitä missä tällä hetkellä mennään. Kansainvälinen meno on kovaa ja bisnesmaailma on tätä jo toteuttanut aikansa. Nyt on julkisen sektorin vuoro. Valtioneuvoston selvitysraportti antaa julkiselle sektorille hyviä ehdotuksia. Tässä muutama poiminta ja omia ´jatkoajatuksia niistä:
1. Mahdollistetaan julkisten innovatiivisten hankintojen kautta yrityksille se tärkeä ”ensimmäinen” referenssi uudesta palvelusta. Mitä, jos… perustetaan kilpailu julkisten organisaatioiden kesken siitä, mikä organisaatio on antanut eniten referenssejä?
2. Toimitaan ennakkoluulottomasti eri toimijataustoista tulevien kanssa. Me ollaan täällä hyvin ennakkoluuloisia ja asetetaan ennakkokäsityksiä esim. yliopistolaiset eivät osaa oikeita töitä, konsultti on aina konsultti, kuntatyöntekijät ovat sitä ja tätä… jne. Alustamaailmassa voisimmekin ottaa yksilöt yksilöinä ja ottaa käyttöön motto: Sillä ei ole väliä mistä tulet vaan sillä mihin olet menossa! Hieman tulevaisuusorientoituneisuutta.
3. Viesti maailmalle mahdollisuuksista ja kerro tarinoita. Pidämme asiamme liikaa omana tietona. Tänä päivänä paras tieto on se, joka on kaikkien tiedossa ja avoimuus ennen kaikkea.
4. Kannusta alustoja vientiin. Meillä on huippumahdollisuudet monilla toimialoilla, kunhan vain näkisimme ne. Meitä vaivaa lievä näköalattomuus ja keskenään kilpailu pienessä markkinassa.

Yhtenä tärkeänä pidän myös julkisten organisaatioiden ja yritysten välisessä innovaatioalustatyössä IPR-oikeuksista sopimista. Se miten alustalla toimitaan ja miten alustan tuottamat lisäarvot jaetaan. IPR asian avoin linjaus julkisissa organisaatioissa kasvattaisi luottamusta yritysten suuntaan, kun pelisäännöt ovat selvät alusta alkaen.

Valtioneuvoston koko raportti kannatta lukea, jos omaa kiinnostusta ja huolta siitä onko Suomi jäämässä alustatalouden junasta?

Palveluiden johtaminen julkisella sektorilla ja kysynnän logiikka #palveluorganisaatio

Tämä ovi on osa julkisia palveluita.

Tapasin eilen innovaatioasioissa  ison kaupungin palvelujohtajan, jonka kanssa kävimme pitkän keskustelun palveluiden johtamisesta julkisella sektorilla. Siitä keskustelusta sain inspiraation lähteä kirjoittamaan.

Julkisten palveluiden johtamisessa tuotteistaminen on yksi tärkeä työväline. Palveluiden tuotteistaminen kaupungeissa ja kunnissa on haasteellista, vaikeaa ja useimmin juuri sen takia tekemättä jäänyt tehtävä. Sitä on tehty paljon esimerkiksi 2000 luvun alussa, jolloin tuotteistettiin kyllä tehokkaasti, mutta mapit laitettiin sen jälkeen hyllyyn. Myös Helsingin yliopiston Kuntapalveluiden tuotteistamiskoulutuksen kautta vuosina 2009-2011 kuntien asiantuntemusta tuotteistukseen lisättiin (47 kuntaa ja yli 200 tuotteistusprojektia.)

Syy siihen, miksi palveluiden tuotteistus julkisella sektorilla on vaikeaa eikä niin yksinkertaista kuin yksityisellä sektorilla liittyy julkisten palveluiden kysynnän logiikkaan. Yksityisissä palveluissa tavoitteena on kysynnän maksimointi, kun taas julkisissa palveluissa tavoitteena on mielummin kysynnän minimointi. Niin kauan kuin julkisia palveluita johdetaan, tuotteistetaan ja kehitetään ”väärällä logiikalla” kysynnän maksimoimiseksi, julkisen palvelutuotannon kustannukset nousevat. Välineet kysynnän minimointiin ovat usein onnettomia (palveluun pääsy on hankaloitettu, palvelun saanti on pitkällistä eikä tuloksia saada aikaan nopeasti, palvelut eivät ole sopivia kenellekkään). Nämä aiheuttavat julkisiin palveluihin kalliin ja haitallisen asiakaskokemuksen, joka kokonaisuuden kannalta estää tuottavuuden kehittymistä.

Tästä syystä palveluiden johtamisessa ja palveluiden tuotteistamisessa on syytä rakentaa uudenlainen malli julkisten palveluiden johtamiseksi. Sellainen, joka tunnistaa julkisten palveluiden kysynnän logiikan ja jonka lähtökohtana on asiakas.

TEM Policy brief innovaatioalustoista 2015.

Lomalta töihin laskeutuessani sain tänään käsiini TEM:in Innovaatioalustoista 2015 tehdyn policy briefin. Se on lyhyt (22 sivua) ja ytimekäs verkkojulkaisu. Mielenkiintoisin kohta siinä oli sivulla 21, jossa pohditaan miten innovaatioalustat voisivat toimia markkinoilla.

”Voidaan tietysti kysyä, onko tavoite markkinaehtoisesti toimivista innovaatioalustoista Suomen olosuhteissa realistinen, koska yrityksille on tarjolla paljon julkisesti rahoitettuja TKI-palveluita ja kotimarkkinoiden koko on rajallinen.”

Mielestäni markkinaehtoisesti toimivat innovaatioalustat eivät ole mahdoton asia, jos asiaa katsotaan suurempana kokonaisuutena ja ollaan vähän enemmän visionäärisiä. Innovaatioalustojen vienti kansainvälisille markkinoille ei pitäisi olla utopiaa, mutta työtä se vaatii ja erilaisia kokeilumahdollisuuksia ensin Suomen eri olosuhteissa. Myös Suomen julkisen sektorin palvelut, kuten opetus, terveys ja sosiaalipalvelut ovat vielä hyödyntämätöntä maaperää innovaatioalustoille.

TEM Innovaatioalustat 2015 policy brief

”Kuntasuunnitelmien heikoin lenkki on ollut suunnitelmien toteuttaminen” Kuntien uudistuva suunnittelu -julkaisu vuodelta 1995.

Siivoilen kirjahyllyä ja käteen osui Suomen Kuntaliiton julkaisu Kuntien uudistuva suunnittelu vuodelta 1995, joka sisältää monia samoja tähänkin päivään liittyviä haasteita. Varsin ajankohtainen on alla oleva lainaus.

Kuntien toimintaympäristö ja taloudelliset toimintaedellytykset muuttuvat niin nopeasti ja merkittävästi, ettei entisillä ajattelu- ja menettelytavoilla tulla enää toimeen.

Monet julkaisun asiat ovat edelleen ajankohtaisia, kuten kuntien toimintaympäristön jatkuva muutos. Sen verran voi todeta, että julkaisu on huolellisesti tehty ja sen historiaosuus on laadukas. Julkaisun lopussa on edelleenkin käyttökelpoiset (pienellä soveltamisella ja päivittämisellä kylläkin) palveluiden kehittämisen lomakkeet palveluluokituksista ja palveluanalyyseistä. Yhdessä Järvenpään kaupungin palveluluokitusanalyysissä jaetaan esim. palvelut peruspalveluihin, elämänlaatupalveluihin, tukipalveluihin ja muihin palveluihin. Varsin toimivaa tänäkin päivänä. Konsulttia ilahduttaa tietysti vanha kunnon SWOT-analyysi lomakkeet, joista on lomakemallit organisaation kehittämiseen.

Teos on sen verran hyvä ja toimiva edelleen, että tätä en vielä heitäkään pois vaan hyödynnän omissa tutkimuksissani.

Kuntajohtamisen eettinen ulottuvuus

Nuorena kunnan halintojohtajana välillä mietin milloin ja missä vaiheessa virkamies tai kunnan luottamushenkilö menettää oman moraalinsa ja alkaa toimimaan tilanteissa epäeettisesti tietoisesti. Näitä tilanteita huomasin muutamaankin kertaan toimiessani kunnan hallintojohtajana. Aikani asioita pohdiskelin itsekseni ja uskalsin myös keskustella muiden virkamiesten ja luottamushenkilöidenkin kanssa siitä, miten asiaan olisi voinut puuttua.  Totesin hetken mietittyäni ja tiettyjen keskustelujen jälkeen, että tilanteet oli rakennettu niin, ettei niihin pystynyt puuttua mitenkään. Ei ollut kirjallisia evidenssejä tai muutakaan aineistoa, vaikka tilanteista suoraan näki, että jotain filunkia jutussa on.

Ilahdutti kovasti, kun sain kollegalta vinkin tuoreesta Kuntaliiton julkaisusta Eettinen ulottuvuus kuntajohtamisessa ja sivulla 9 olevat esimerkit kuvaavat hyvin tilanteita, jotka tuntuivat entisestä hallintojohtajasta hyvin tutuilta. Julkaisussa on hyviä ohjeita miten eettistä kuntajohtamista edistetään kunnan johtamisessa. Uuden sukupolven kuntajohtamisessa ei ole enää varaa Hyvä Veli -verkostoihin tai muihin epäeettisiin johtamistapoihin, niiden aika on ohi. On tärkeää säilyttää läpinäkyvyys ja usko verovaroilla järjestettyy toimintaan ja hyvään hallintoon.

Huomionarvoista ja kummallista julkaisussa on se, että sen 11 tekijästä vai 3 on miehiä.