Uratarina

Olen koonnut tähän tarinoita omasta työurastani.

Työurani alkoi kymmenvuotiaana erittäin vastuullisesta tehtävästä. Kävin hoitamassa pari vuotta nuorempaa tyttöstä, jonka äiti palkkasi minut lastenhoitajaksi usein viikonloppuyöksi. Olin vastuussa toisesta ihmisestä. Palkka taisi olla 50 markkaa per kerta. Se oli iso raha siihen aikaan. Tuosta tytöstä tulikin sisututkija. Terveiset Emilialle. 

Yrittäjän elämä tuli tutuksi lapsuuden perheessä. Lastenhoitajan urani jälkeen tein fyysistä työtä, koska perheellämme oli isännöinti- ja kiinteistönhuoltoyritys 90-luvulla. Perheyrityksessä minun työtäni oli porrassiivouksien hoitaminen muutamissa kohteissa. Siivosin viikoittain kerrostalon portaikkoja. Tästä opin, että työn laatuun kannattaa panostaa, koska ellei siihen kiinnitä huomiota, on se edessä ennemmin tai myöhemmin. Ensimmäisellä isolla palkalla ostin DrMartens kovakärkiset maiharit. Siihen aikaan ne maksoivat lähemmäs tuhat markkaa pari ja ne ostettiin Helsingistä. Nuo kengät ovat minulla edelleen tosi kuluneina. Olen sitä mieltä, että minut pitää haudata ne jalassa. Myöhemmin sain myös toimistotöitä, kuten kuukausittaisten ALV-tilityksen tekemisen verottajalle.

Monet ensimmäiset työpaikat ovat olleet lyhyitä pätkiä mutta kaikista niistä olen oppinut paljon. Yksi mieleenpainuvimmista, hauskimmista ja samalla dramaattisimmista työpaikoista oli juhannustyö tivolissa joskus 90-luvun puolessa välissä. Sain hoitaakseni koko juhannukseksi lasilabyrintin. Pääsymaksu labyrinttiin taisi olla 5 markkaa. Asiakkaita oli mukavasti. Silloin opin paniikkiin joutuneiden ihmisten auttamisen ja rauhoittamisen. Myös sen, ettei päihtyneitä kannata päästää lasilabyrinttiin! Siitä ei seuraa kuin veristä jälkeä. Kaikki selvisivät hengissä. Palkaksi sain ison kasan 10 markan kolikoita.

Kunta-alan ensimmäiset työsuhteet oli Seinäjoen kaupungin teknisen toimen puisto-osastolla. Kahtena kesänä olin pihatöissä. Ensimmäisen kesän Hyllykalliolla ja toisen kesän Törnävän kartanon historiallisessa ja kauniissa miljöössä.

Teknisen alan hommia jatkoin lisää ja kaksi seuraavaa kesää vietin paikallisen puhelinyhtiön hommissa. Ensimmäisenä kesänä siivosin puhelinkeskuksia ympäri maakuntaa. Tuosta kesästä jäi mieleen kauniin sumuiset varhaiset kesäaamut lakeudella ja esimies, joka luotti meihin nuoriin tekijöihin. Toisena kesänä puhdistin ja korjasin Erikssonin lankapuhelimia uusiokäyttöön. Tuossa työpaikassa opin arvostamaan asiantuntijuutta ja ylpeyttä omasta työstä. Puhelinyhtiössä esimies kyseli kiinnostaisiko minua tulevaisuudessa tekninen ura esimerkiksi näissä puhelinhommissa? Silloin vain naurahdin ajatukselle, koska halusin tehdä jotain ”yhteiskunnallisempaa”.

Lukioaikana pääsin kaverin suosittelusta Seinäjoen Torikeskuksen kauppakeskuksen valokuvausliikkeeseen asiakaspalvelutyöhön ja kehittämään valokuvia. Tuota työtä muistellessa tulee mieleen kuvien kehittämisaineiden pistävä haju. Tästä työstä opin asiakaspalvelusta sen, että asiakkaalle tehdään mitä luvataan. Meillä oli yhtenä palvelukonseptina erityisen nopea toimitus. Tämä haastoi välillä kuvien kehitysprosessissa priorisoimaan työt asiakkaille luvatulla tavalla.

Myyjän ja asiakaspalvelun työtä riitti vähittäiskaupan palveluksessa. Kaupan kassalla sai paljon kokemusta nopeasti vaihtuvista asiakastilanteista ja ”hymypyllyyn” pokan pitämisestä tilanteessa kuin tilanteessa. Suosittelen lämpimästi kaikille kaupan kassan tehtäviä ja arvostan suuresti kaupan kassatyötä tekeviä. Parasta oli, kun huomasin erään kerran asiakkaan unohtaneen kävelykeppinsä kassalleni. Työlläni oli siis parantavia vaikutuksia.

Yliopisto-opinnot rahoitin työskentelemällä talous- ja velkaneuvonnassa ns. velkasovintoprojektissa sihteerinä ja ajanvaraajana. Tuon projektin tarkoituksena oli sovitella 90-luvun lama-ajan velkoja niille ihmisille, joilla oli jäänyt lama-ajasta isoja lainoja maksamatta ja elämän palaset hajallaan. Tuossa työssä opin, että pankit ei ole hyväntekeväisyyslaitoksia ja että luottotiedot on hyvä pitää kunnossa. Myös monia surullisia ihmiskohtaloita ja toisaalta taas voimaantumisia tuossa työssä pääsi näkemään. Samalla pääsin tutustumaan siihen miten ison kaupungin hallinto toimii.

Yliopistosta valmistumisen jälkeen työtehtäväni ovat olleet melko vakavahkoja virkatehtäviä (Tuulos, Lammi, Vähäkyrö). Kunnan hallintojohtaja, sivistystoimenjohtaja, kunnanjohtaja. Vuosia kunnan johtavana viranhaltijana kutsun toiseksi korkeakouluksi. Yliopistolta sai kyllä hyvät eväät mutta käytäntö osoittautui paljon monivivahteisemmaksi ja kompleksisemmaksi. Kuntapolitikkojen kanssa olen aina tullut toimeen ja pitänytkin siitä yhteistyöstä. Valtuuston kokouksissa nautin erityisesti, kun joku politikko on valmistellut hyvän retorisen puheen. Yksi parhaimmista puhujista oli Vähänkyrön valtuustossa Kyösti Renko.

Hallintojohtajan virkatehtävistä siirryin Helsingin yliopistolle vuonna 2009. Viihdyin yliopiston ilmapiirissä melkein 5 vuotta. Yliopistolta piipahdin lainassa Kuntaliitossa kehittämässä opetustoimen vertailutietokantaa. Nykyisin sitä kutsutaan Kouluikkunaksi. Yliopistolla työni oli ideoida ja luoda hankkeita, suunnitella koulutusohjelmia, tehdä selvitystyötä, kehittää verkostoja ja opettaa/ohjata aikuisia. Suurin osa työstäni oli kuntien asiantuntijoiden kanssa tehtävää kehitystyötä eri toimialoilla teknisestä sivistykseen.

Yliopistovuosien jälkeen oli luonteva vaihe siirtyä johtavan konsultin tehtäviin isoon konsulttitaloon. Siellä työni oli kuntien konsultoinnin parissa. Paljon kuntia ja paljon kompleksisia asioita tulevaisuusorientaatiolla. Tärkeimmät tehtävät olivat useiden kuntien kuntarakenneselvitykset. Ne antoivat taas lisää ymmärrystä suomalaisesta kuntakentästä ja palvelurakenteista. Myös paljon muita toimeksiantoja, kuten palvelustrategioita, kouluverkkoselvityksiä ja sähköisten palvelujen kehitystyötä. Myös yksi verkosto laitettiin alulle Nova Schola Finlandia.

Konsulttitehtävien jälkeen toimin melkein viisi vuotta Pirkanmaan liitossa, jossa tehtävänä on kuuden suurimman kaupungin avointen innovaatioalustojen johtamisen kehittäminen. Aluksi piti selvittää mitä avoimet innovaatioalustat olivat? Ei sitä taidettu tietää aluksi juuri missään. Pidin yhteistyön ja uudenlaisen kulttuurin rakentamisesta. Työni ei ollut heti näkyvää mutta se pilkahtelee esiin jo vähän väliä. Pirkanmaan liiton vuosien loppumetreillä kehitin ja suunnittelin 8 julkisen organisaation strategista yhteistyötä startup-ekosysteemin elävöittämiseksi. Siitä tulikin ulos julkaisu Julkinen sektori startup-ekosysteemissä. 

Tällä hetkellä olen johtamisen lehtorina Koulutuskeskus Salpauksessa. Olen kehittänyt siellä Kuntien esimiesten koulutuksen, jossa ytimenä on Lähiesimiestyön ammattitutkinto. Lisäksi yrityksille Tästä noustaan vielä -ohjelma sekä Lahden ympäristöpääkaupunki vuoteen liittyvän Green Innovators-koulutusohjelman. Koulutan johtajia ja esimiehiä työyhteisön kehittämisestä ja johtamisesta, organisaation henkilöstön johtamisesta, tuotteistamista, toiminnan suunnittelua sekä ohjaan ja arvioin tutkintoja. Opiskelijani ovat aikuisia hyvin eri toimialoilta tulevia esimiehiä ja johtajia. 

Syksystä 2021 lähtien pääsen takaisin kuntien kehittämisen pariin Hallintoakatemiaan.

Brysselissä Regions and Cities 2019.